Kenttäratsastus harhauttavasta nimestään huolimatta ei tarkoita pelkällä kentällä ratsastamista, vaan lajina koostuu kolmesta ratsastuslajista, jossa testataan ratsukon kokonaisvaltaista fysiikkaa ja kommunikaatiota. Kenttäratsastuksen osalajeja ovat kouluratsastus, esteratsastus ja maastoratsastus; kenttäratsastuskilpailuihin osallistuva ratsukko suorittaa kokeet näissä kaikissa lajeissa, ja kilpailee niistä saamallaan yhteispistemäärällä.

Kenttäratsastuskilpailu alkaa perinteisesti koulukokeella, jossa ratsukko saa lähtöpisteet tavallisen kouluratsastuskokeen mukaisesti. Koulukoetta seuraa maastoesterata, jossa ratsukon tulee suoriutua pitkäst ä radasta, johon voi kuulua jopa 30 estettä maastossa. Viimeisenä osana kenttäratsastusta on rataesteratsastuskoe, jossa ratsukko suorittaa noin 10-15 esteen radan ratsastuskentällä. Maastoesterata on usein hevoselle todella rasittava, ja palautuminen siitä vie kauan. Pitkässä kenttäratsastuskilpailussa kaikki kolme koetta ovat peräkkäisinä päivinä, ja näinollen viimeisen päivän esteratakoe on monille ratsukoille fysiikan kannalta erittäin haastava, ja toisinaan ratsukot joutuvatkin jättämään viimeisen päivän väliin hevosen ollessa liian uupunut. Kenttäratsastus mittaakin siis todella hevosen kuntoa, ja ratsastajan taitoa osata säästellä sitä, mutta kuitenkaan tinkimättä liikaa suorituksesta. Kovan suoritustason vuoksi hevosten hyvinvointi onkin erittäin tärkeää, ja kilpailuissa on aina mukana toimiva eläinlääkäri joka tarkastaa hevoset, ja antaa lähtöluvan vain hyvässä kunnossa oleville hevosille.

Kuuluisin kenttäratsastuskilpailu lienee Kentuckyssä järjestettävä kolmipäiväinen Kentucky Three-Day Event, jonne joka vuosi osallistuu ratsukoita ympäri maailmaa. Kilpailu kuuluu vaikeimpaan tasoluokkaan kansainvälisen ratsastuskilpailujen tasoluokituksessa.