Esteiden hyppääminen ja esteratsastus urheilulajina

Monelle nuorelle ratsastajalle ensimmäinen motivoiva tavoite on päästä hyppäämään esteitä.

Toisia taas ehkä pelottaa esteiden hyppääminen ja kova vauhti. Televisiota tulevista esteratsastuksen kilpailuohjelmista usein näkee miten ratsastaja putoaa hevosen selästä pahaenteisen näköisesti hevosen yllättäen kieltäytyessä esteellä.

Esteratsastus vaatiikin paljon taitoa, tasapainoa, sekuntitarkuutta, ja voisi sanoa että jopa matematiikkaa. Kilpailuissa itse rata ratsastetaan usein alle minuutissa, mutta tässä ajassa täytyy ratsastajan ehtiä ohjastamaan hevonen yleensä noin kahdekssesta esteestä koostuvan radan ylitse. Riippuen esteiden korkeudesta ja radan vaikeudesta, tulee ratsastajan laskea hevosen askeleet esteeltä esteelle, säädellä hevosen askeleenpituutta haluttuun askelmäärään, ja kaiken tämän lisäksi vielä arvioida esteelle saavuttava kulma, jotta hevonen teknisesti pystyy hyppäämään esteen yli. Vaikka itse kilpailuhetki kestää vain muutamia kymmeniä sekunteja, vaaditaan tämän taidonnäytteeen onnistumiselle satojen tuntien harjoittelua.

Useimmiten hevosen kieltäytyminen esteellä johtuukin ratsastajan väärästä arvioinnista; hevonen arvioi että tässä kulmassa ei pysty ylittämään estettä turvallisesti, ja näinollen kieltäytyy hyppäämästä. Jos taidot ja kilpailun taso ovat ratsastajalle sopivat, ja ratsastaja tuntee oman hevosensa hyvin, ei vaaratilanteita juurikaan pääse syntymään. Esteratsastuksessa on myös hyvänä puolena sen turvallisuus, vaaralliselta näyttävistä putoamisista huolimatta. Kilpailuissa turvavarusteilla on todella tiukat turvallisuus-vaateet ja sertifioinnit, ja ratsastuskypärän lisäksi tulee käyttää turvaliiviä, joka suojaa selkä- ja häntäluun vammoilta.

Esteratsastus on hyvin suosittua Suomessa, ja sen voi aloittaa lähes jokaisella tallilla. Vaativammalle tasolle löytyy myös monia estepainotteisia talleja, valmennuksia sekä valmentajia. Suomessa kansallisen tason estekilpailuja järjestetään myös suhteellisen usein.

Kansallisen tason jälkeen on mahdollista siirtyä kilpailemaan kansainvälisellä tasolla FEI:n valvomissa kisoissa. Niin Euroopassa, Aasian mantereella, kuin Amerikassakin järjestetään vuotuisia esteratsastuksen kilpailuja ja Grand Prix -kiertuita. Varmaan tunnetuin esteratsastusurheilun tukija ja sponsoroija on sveitsiläinen kellonvalmistaja Longines, joka myös vuosittain sponsoroi monia erittäin vaativan tason esteratsastuskisoja.

Esteratsastus lajina on myös edustettuna olympialaisissa, ja onkin olympialaisten kolmesta hevosurheilulajista suosituin katsojien joukossa, sillä maallikonkin silmin on näyttävien esteiden ja vauhdikkaan ratsastuksen katsominen viihdyttävää, sekä säännöt kutakuinkin helppo hahmottaa.

Lajina esteratsastus voi olla kallista, mutta huipulla myös palkkiot ja sponsorointien määrä suuri. Tosin lajiin mukaan pääseminen voi aluksi olla hankalaa, sillä kilpailuissa pärjäämiseen vaikuttaa todella paljon kilpailijan hevonen ja sen fysiikka. Hypätessä 110 senttisiä, tai jopa 160 senttisiä esteitä, tulevat jo hevosen ruumiinrakenne niinkuin myös sukupuu, eli siis hevosen kantaisät, suureen merkitykseen. Huippu-urheilijaksi jalostettujen suvun hevosten hintalaput taas pyörivät useamman nollan numeroissa. Kansallisellakin tasolla voi onneksi kilpailla vuokratulla tai koulun hevosella, mutta siitä pidemmälle pyrkiessä tulee oma hevonen helposti lähes välttämättömäksi. Kuitenkin jos ei ole heti tähtäämässä olympia-tasolle, voi tuntemattomammankin suvun hevosesta saada oikealla lihaskuntotreenillä ja harjoituksilla erittäin menestyksekkään kilpakumppanin itselleen.

Back to Top