Kouluratsastus on arvostettu laji, jossa kilpaillaan niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. Monet suomalaiset ratsastajat ovat erikoistuneet juuri kouluratsastukseen ja pyrkivät jopa olympialaisiin asti. Suomalaisista ehkä tunnetuin kouluratsastaja on Kyra Kyrklund, joka on käynyt ensimmäiset olympialaisensa jo vuonna 1980. Kyrklundilla on siis takanaan todella pitkä ura, joka ei ole vieläkään loppunut.

Kouluratsastus on eurooppalaisen ratsastuksen perusta, jossa esimerkiksi monet tekniset seikat yhdistyvät. Kouluratsastuksessa ratsukkoon kuuluu hevonen sekä ratsastaja. Ratsukko suorittaa ennalta määrättyjä liikeratoja sileällä radalla. Tavoitteena on, että liikeradat saadaan suoritettua mahdollisimman tarkasti, eikä ratsukko tee virheitä. Sitä enemmän pisteitä saa, mitä paremmin ja puhtaammin radan onnistuu suorittamaan. Eniten pisteitä saanut voittaa.

Opi ammattilaisilta

Kouluratsastusta oppii parhaiten harjoittelemalla mahdollisimman paljon. Onkin siis tärkeää, että ratsastustunteja on vähintään kerran viikossa. Kuitenkaan useampikaan tunti viikossa ei haittaa, sillä mitä enemmän yhden ja saman hevosen kanssa harjoittelee, sitä tutummaksi hevonen tulee. Hevoselta vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, jotta kouluratsastuksesta voisi tulla menestyksekästä. Ratsastajan ja hevosen vuorovaikutuksen tulee olla eleetöntä. Ammattilaisten suorituksia kannattaa ehdottomasti katsoa videolta, sillä niistä voi oppia paljon. Koska on tärkeää nähdä yksityiskohdat, kannattaa välineeksi ottaa mieluummin tietokone kuin vaikkapa puhelin. Esimerkiksi macbook pro 13 sopii katseluun oikein hyvin. Se on sopivan kokoinen, jotta ratsastajan tekemät ohjaavat liikkeet voi nähdä juuri ja juuri. Se onkin yksi kouluratsastuksen tärkeimmistä seikoista, että liikkeet ovat hyvin pieniä. Ratsastajan pitää pystyä tuntemaan hevonen niin hyvin, että sitä ei tarvitse erikseen käskeä tekemään liikkeitä, vaan hevonen ymmärtää, mitä ratsastaja haluaa, jo pienellä pohjeavulla.

Kouluratsastus jaetaan klassiseen kouluratsastukseen sekä korkeaan kouluratsastukseen. Tämän päivän kouluratsastus kilpailulajina pohjautuu täysin klassiseen kouluratsastukseen. Korkea kouluratsastus taas poikkeaa klassisesta kouluratsastuksesta joiltakin osin. Näkyvin ero on se, että korkeassa kouluratsastuksessa esitetään hevosen ilmaan tekemiä hyppyjä. Muita korkeaan kouluratsastukseen kuuluvia liikkeitä ovat espanjalainen askel ja pas d’école, joka tarkoittaa liitokäyntiä, piaffe, passage ja levade. Aikaisemmin korkeassa kouluratsastuksessa käytettiin jopa seitsemää eri hyppyä. Nykyisin käytössä on ainoastaan kolme tärkeintä hyppyä. Nämä kolme tärkeintä hyppyä ovat levade, capriole ja courbette. Klassisessa kouluratsastuksessa ei sen sijaan esitetä ollenkaan hyppyjä, vaan se keskittyy puhtaasti liikesarjoihin.